smo

Sukupuolineutraalisuuden ymmärtämisen vaikeus

Ylen verkkosivuilla julkaistiin maanantaina blogikirjoitus, jossa käsitellään sukupuolineutraalisuutta laajemmin, mutta jokseenkin yhtä vähäisellä ymmärryksellä kuin Helsingin Sanomissa viime keskiviikkona julkaistussa mielipidekirjoituksessa.

Ylen verkkosivuilla julkastun blogin kirjoittaja Sanna Ukkola sekoitti puurot ja vellit vedotessaan tieteen löydöksiin keskiarvoisuudesta puolustellessaan lapsiin liittyvän markkinointiviestinnän sukupuolittuneisuutta. 

Kyllä, varmaankin keskimäärin tytöt ovat luontoaan enemmän yhtä ja pojat toista, ihan tieteellisestikin todistettuna. Ja apinatytötkin tekevät todennetusti yhtä ja apinapojat vähän toista. 

Voi sentään, ihanko totta? Ja entä sitten?

Toisin siis kuin Ukkola väittää, eivät "ideologinen tasa-arvoagenda" ja tieteellinen tutkimus ole mitenkään törmänneet. Sen sijaan tasa-arvoagendassa on kyse tilan takaamisesta muille kuin keskiarvolokeron lapsille, kun tutkimus kertoo keskiarvoja todellisuuden havainnoinnista. Tieteellinen tutkimus kyllä ymmärtää lisätä tuloksiin myös hajonnan, mutta tutkimusten lukijalta vaaditaan älyä ymmärtää se.

Vaikka ylivoimaisesti suurin osa lapsista kiinnostuukin asioista jossain määrin sukupuolittuneesti, on tyttölapsiin ja poikalapsiin kohdistetussa (lelujen) markkinoinnissa tarpeetonta sitoa viestiä sukupuoleen. Etenkin lapsiin liittyvässä markkinoinnissa olisi syytä välttää sukupuolittuneen maailman rakentelua. Vaikka jupinaa herättäneessä Anttilan tapauksessa sukupuolittuneet markkinointiviestit olivatkin aikuisille suunnattuja, ovat niistä syntyneiden roolipaineiden kohteena kuitenkin lopulta leluja saavat lapset.

Kun sukupuolikäyttäytyminen kerran tulee (tieteellisestikin todistettuna) ihan luonnostaan, niin voi tehdä johtopäätöksen: sukupuolittuneen markkinointiviestinnän hylkääminen ei jätä ketään paitsi yhtään mistään tarpeellisesta. 
Voi tehdä toisenkin johtopäätöksen: lelujen sukupuolittuneella markkinoinnilla luodaan tarpeetonta painetta kehittyvälle, vailla täyttä päätösvaltaa olevalle lapselle tietynlaisten sukupuoliroolien omaksumiseen. Myös sellaisille lapsille, jotka olisivat luonnostaan oikeasti kiinnostuneempia toivotun/ajatellun roolin ulkopuolisista asioista.

Ukkola myös vertasi lelujen markkinointia aikuisten maailman sukupuolittuneisiin lehtiin, mediaan ja kaikenlaiseen sukupuolia kohderyhmänään pitävää muuhun markkinointiin - ja esitti, että myös esimerkiksi naistenlehtien nimet pitäisi vaihtaa sukupuolineutraaleiksi. 

Lasten lelujen ja aikuisten maailman välillä vain erona on se, että me aikuiset ihmiset voimme ihan itse tehdä henkilökohtaiset valintamme, omasta näkökulmastamme kriittisesti. Toki lapsetkin näkevät tätä(kin) aikuisten maailmaa ja kenties ottavat oppiakin, mutta aikuisten pitäisi ymmärtää nähdä lapsen kiinnostukset yksilölähtöisinä, ei tieteellisten keskiarvojen muodostamina lokeroina, joita olisi tarpeen ohjata lokeroon liitettyyn sukupuolirooliin. 

Sukupuolineutraalisuus on sitä, että tytöille ei väkisin tuputeta nukkeja autojen sijalle, jos tyttö haluaakin leikkiä niillä autoilla. Tai pojan annetaan leikkiä nukeilla, jos tämä niillä leikkii mieluummin kuin autoilla. Ei ole perusteita keinotekoisesti pyrkiä erityisesti "vahvistamaan" perinteisen käsityksen mukaisten sukupuoliroolien mukaista käyttäytymistä; sehän tulee luonnostaan, ilman että naisen ja miehen paikkaa ilmaistaan kyltillä. Jos on tullakseen.

Minusta tässä Anttilan tapauksessa mainonnan eettisen neuvoston päätos oli paikallaan.


Luettavaa:

Edit: poistettu yksi väärään paikkaan jäänyt sana julkaisun jälkeen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Jarmo Halttu

Itse mietin ihan samaa, että heikot on toimittajan eväät. Kysymyshän on siitä, että tytöt saa olla tyttöjä ja voivat olla tyttöjä vaikka leikkivät autoilla. Kukin tulkoon autuaaksi miten tahtoo. Anttilan mainos oli homeinen tuulahdus 50 luvulta ja ansaitsi huomautuksensa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Juuri näin. Se, että ihmisillä on jotain luontaisia taipumuksia ei tarkoita, että niitä tarvitsee millään lailla tukea entisestään. Olemme varsin väkivaltaisiakin, varsinkin pojat, mutta onko se sitten hyvä juttu sanoa, että sen vuoksi pitää tapella?

Erityisesti on halpamaista, että myyntiheput tyrkyttävät tuollaista lapsille. Lapsilla on ylipäätään voimakas (synnynnäinen) tarve differentioitua toisesta sukupuolesta ja se ei ole jonkun myyntimulkeron asia kertoa mitä valintoja lapsen pitää elämässä sen vuoksi tehdä. Ja ylipäätään millaisiin tuotteisiin perustaa sukupuoli-identiteettinsä.

Mahtavatkohan molekyylimallit olla tyttöjen vai poikien leluja?

Risto Laine

Ennen joulua käväisin ostamassa muksuille joululahjoja ja pahaksi onnekseni huomasin kaikkien lasten käyttäytyvän aivan toisin kuten väität. Pojat eivät olleet kiinnostuneita tyttöjen leluista ja vastaasti tytöt ei poikien. Enkä ole huomannut, että pojat olisivat tyttöjen vaateosastolla valitsemassa hametta itselleen.

Joten myyntimiehet eivät varmaan ole "luoneet" tälläistä myyttistä sukupuoliroolia.

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren

Miten lasten siis väitettiin käyttäytyvän ja miten mainitsemasi lapset lopulta käyttäytivät? Taisin nyt missata jonkin pointin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Mikä on siis "toisin kuin väitän"? Minä siis väitän tyttöjen ja poikien luonnostaan käyttäytyvän eri tavalla, jossain määrin perinteisten sukupuolimallien mukaisesti. Tytöt useammin luonnostaan tykkäävät leluista, joita pidetään "tyttöjen leluina" ja pojat "poikien leluista".

Se mitä argumentoin, ja nähdäkseni blogistikin, että tätä luontaista käyttäytymistä tuskin on tarpeen vahvistaa. Varsinkaan myynnin edistämiseksi se ei ole asiallista. Jos kauppiaatkin vielä valmiiksi antavat joillekin leluille tyttöjen ja poikien leiman, kyse on ohjausvaikutuksesta, joka korostaa luontaisia taipumuksia ja eroja, sen sijaan että antaisivat lasten valita niin kuin luonnostaan valitsevat.

Lasten luontaisiin taipumuksiin kun sisältyy paitsi tiettyjä sukupuoliominaisia käyttäytymismalleja, myös voimakas tarve differentioitua toisesta sukupuolesta. Differentioitumisessa taas korostuvat sekä samaiset luontaiset mallit että erinäiset kulttuuriset sukupuoli-identiteetin symbolit. Niitä voivat olla leikkikalut ja käyttäytymismallit. Niitä on historian saatossa kerääntynyt jonkinlainen kokoelma, jotka eivät välttämättä ole mitenkään edullisia elämiselle modernissa yhteiskunnassa. Perinteisiä malleja voi olla parempi vaimentaa kuin ylläpitää.

Markkinointialan väki luultavasti tietää kaiken mitä edellä olen kirjoittanut ja sitä suuremmalla innolla pyrkii käyttämään mitä tahansa tällaisia ihmisen luontaisia heikkouksia hyväkseen. Onneksi on edes jotain keinoja torjua tällaista lasten hyväksikäyttöä.

Minna Hänninen

Sukupuolineutraalisuutta voi olla vaikea ymmärtää jos itsessä ei ole tälläistä ominaisuutta. Silloin ilmiö voi näyttäytyä keinotekoisena tuputtamisena.

Olen mielenkiinnolla seurannut aiheeseen liittyviä keskusteluja, koska olen ollut koko ikäni sukupuolineutraali, vaikka eihän minulla ollut lapsena ja nuorena nimeä ominaisuudelleni. En ole kokenut tuputtamista, koska olen ns. ääripään sukupuolineutraali, eli en samaistu kumpaankaan sukupuoleen tai rooleihin. Jos olisin samaistunut enemmän pojan rooliin, niin ehkä sitten olisin kokenut tuputtamista.

Toimituksen poiminnat